On ikävä Krista Kiurua, koska Kiuru on aito muotoiluajattelija. Kun rokotuspisteet sakkasivat, lähti Kiuru kentälle. Haastatteli rokottajia, asiakkaita, ovella tervehtijöitä. Muodosti kokonaiskuvan, teki toimenpidesuositukset.
Mitä tekee ministeriö Lindénin ajalla? Istuu neukkarissa VUODEN pohtimassa, miten hoitajapulaan voitaisiin löytää ratkaisu. Samaan aikaan valtalehden mielipideosasto pullistelee toinen toistaan parempia ratkaisuja suoraan kentältä, sairaanhoitajien ja lääkäreiden suulla.
Nopeitakin ratkaisuja voi olla käsillä, jos niitä uskaltaa etsiä. Muotoiluajattelussa on se hyvä puoli, että utelias mieli on siinä paras työkalu. Ei tarvitse tietää. Voi myöntää, että oma käsitys on puhtaasti neukkaripohjalla. Kunhan kuuntelee herkällä korvalla.
Hoitajapulaan päätymisen syyt ovat myös hiuksianostattavia. Tehtiin laki hoitajamitoituksesta, jonka seurauksena geriatrisia vuodeosastoja suljetaan (koska kas kas, hoitajia ei riitä täyttämään lain kirjainta), jonka seurauksena sinne kuuluvat vanhukset makaavat kalliilla erikoissairaanhoidon paikoilla päivystyksessä (ei hoitajamitoitusta) eikä kukaan saa hoitoa. Rahaa sen sijaan kuluu entistäkin enemmän.
Onko oikeasti niin, että kukaan ei nähnyt tätä seurausta? Lain valmisteluun kuluu pitkä aika ja monen asiantuntijan työ. Ei tultu ajatelleeksi? Ajateltiin et kyllä se jotenkin sitten ratkeaa?
Koko hoitajapulakeskustelu on puistattava yhdistelmä tehottomuutta, ymmärtämättömyyttä ja ylimielisyyttä. Johtajan mielestä (HS-haastattelu, en linkkaa koska maksumuuri) potilasturvallisuus on ihan tip top, ainahan välillä kiirettä piisaa, mitä siellä valitatte. Laiskat opiskelijat vaan jättivät tulematta kesätöihin. Emminämistäänoovastuussa. Seriously?
Jos – ja ilmeisesti kun – henkilöstöjohtaminen on HUS-hommissa tuollaista, enpä ihmettele että siellä ei viihdytä.
Meanwhile, Krista, tulethan pian takaisin?
PS: Edellinen Kiuru-aiheinen blogi, jossa avataan enemmän myös muotoiluajattelua, on täällä.